Sinustako puheterapeutti?

Puhe on käytetyin väline vuorovaikutuksessa. Puheeseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota enne kuin se syystä tai toisesta heikkenee tai puuttuu kokonaan. Kommunikointi on mahdollista myös ilman puhetta esimerkiksi elein, ilmein, kirjoittaen tai viittoen. Kaikille ihmisille puheen ja kielen kehittyminen ei ole itsestään selvyys ja kieli voi kehittyneenäkin häiriintyä.

Puheterapia on lääkinnällistä puheen, kielen ja äänen häiriöiden tutkimista, hoitoa ja kuntoutusta. Puheterapeutin tehtävänä on poistaa, lieventää tai ehkäistä kielen ja puheen häiriöitä.

Useimmat puheterapeutit työskentelevät kuntien terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Puheterapeutteja toimii myös päiväkodeissa, perheneuvoloissa, erityiskouluissa ja kuntoutuslaitoksissa sekä kehitysvammahuollon eri toimipisteissä. Yhä kasvava osa puheterapeuteista toimii ammatinharjoittajina.

Katso lisätietoja puheterapiapalveluista.

Opiskelu

Puheterapeutin koulutuksena on filosofian maisterin tutkinto logopedian koulutuksesta. Suomessa logopediaa pääaineena voi opiskella viidessä eri yliopistossa: Helsingin yliopistossa Puhetieteiden laitoksessa, Oulun yliopistossa Suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitoksessa, Tampereen yliopistossa Puheopin laitoksessa, Turun yliopistossa Suomalaisen yleisen kielitieteen laitoksessa ja Åbo Akademissa Humanistisessa tiedekunnassa. Aloituspaikkoja on vuosittain yhteensä 80.

Tutkinnon laajuus on 300 opintopistettä, ja sen suorittamiseen kuluu aikaa 5-6 vuotta.

Logopedian pääaineopintoja täydentävät psykologian, yleisen kielitieteen ja fonetiikan, lääketieteen ja suomen sekä ruotsin kielen opinnot. Tutkintoon kuuluu myös käytännön harjoittelua opintojen alkuvaiheista lähtien.

Lisätietoja tutkinnon sisällöstä ja muun muassa pääsykoevaatimuksista saat laitoksilta assistenteilta:

Helsingin yliopisto

Oulun yliopisto

Tampereen yliopisto

Turun yliopisto

Åbo Akademi

Menestyisitkö puheterapeuttina

Puheterapeutin on kyettävä itsenäiseen työskentelyyn. Useimmilla paikkakunnilla puheterapeutti on ainoa alansa asiantuntija, joten hänen on itse päätettävä aikataulustaan, asiakkaistaan ja valittavista terapiamenetelmistä.

Työssä tarvitaan luovuutta ja ihmistuntemusta sekä vuorovaikutustaitoja. Normaali kuulo, näkö ja puhe ovat edellytyksiä ammatissa toimimiselle.

Puheterapeuttikoulutus käynnistyi Suomessa 1960-luvulla. Vaikka puheterapian tarpeisiin on tuotettu paljon materiaalia, joutuu jokainen puheterapeutti kehittämään myös itse terapiassa tarvitsemaansa materiaalia. Alan tutkimus on nuorta ja vireää, ja jokainen pro gradu -työkin tuottaa alalle tarpeellista uutta tietoa.

Työllisyys ja palkkaus

Puheterapeuttien työllisyystilanne on erittäin hyvä ja tulee säilymäänkin hyvänä. Eri puolilla maata on jopa pulaa puheterapeuteista. Työpaikoissa riittää valinnanvaraa: kunnat, valtio, yksityissektori tai ammatinharjoittaminen.

Työikäisiä laillistettuja puheterapeutteja on tällä hetkellä Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston) rekisterissä 1195. Vaikka kaikki eivät toisiaan tunnekaan, vallitsee puheterapeuttien välillä erittäin tiivis kollegiaalisuus. Kollegan auttaminen ja neuvominen kuuluu ehdottomasti ammattikuvaan.

Puheterapeuttiliiton palkkatutkimuksen mukaan puheterapeutin keskimääräinen kokonaisansio kuntasektorilla lokakuussa vuonna 2007 oli 2686 euroa kuukaudessa. Puheterapeuttiliiton suositus vähimmäisperuspalkkaksi eli alin mahdollinen puheterapeutin tehtäväkohtainen palkka kuntasektorilla 1.1.2008 lähtien on 2735 euroa. 

Järjestäytyminen

Puheterapeutit ovat järjestäytyneet 98 prosenttisesti Suomen Puheterapeuttiliittoon. Puheterapeuttiliitto on keskusjärjestö AKAVAn jäsenjärjestö. Puheterapeuttiliiton omistama Puheterapeuttien Kustannus Oy järjestää alan täydennyskoulutusta ja julkaisee ammatillisia julkaisuja.